Moni tuntee stereotypian avaruuteen tai pingviineihin viehtyneestä aspergerpojasta. Mutta millainen on tyypillinen aspergertyttö? Miten nämä outolinnut solahtavat sulavakäytöksisen naisen muottiin?
Viime kesänä viimeistelin aihetta käsittelevän kirjan Koneen säätiön residenssissä. Haluan tarjoilla näkökulmia autismin kirjolla elävän nuoren naisen elämään helposti jaettavassa muodossa niin lapsille kuin kasvatus- ja hoiva-alalla työskenteleville asiantuntijoille. Missioni on yksinkertainen: Tehdään maailmasta autismiystävällisempi paikka.
Vaikka kaikenlainen avoimuus on yhteiskunnassamme lisääntymään päin, liian moni kokee edelleen erilaisuudesta johtuvaa kiusaamista. Pyrkimykseni on vähentää kiusaamista ja ennaltaehkäistä erilaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää.
Olen tutkinut naiseutta ja neurologista poikkeavuutta taiteessani pian kymmenen vuotta.
Opiskeluaikoina tutustuin mieheen, jolla on aspergerin syndrooma. Sukelsin syvälle aihepiiriin ja huomasin, että minullahan on samanlaisia piirteitä! Vuosien saatossa rakkaus autismin kirjon henkilöihin ei ole kaikonnut – päinvastoin se saa jatkuvasti uusia sävyjä. Olenkin sanonut, että sen verran aspergeria minussa on, että asperger on erikoismielenkiinnon kohteeni.
Elokuvia erityisistä ihmisistä
Pian valmistumisen jälkeen pääsin osaksi Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelmaa. Unelmapaja -hankkeessa tein lyhytelokuvia lasten- ja nuortenkodin lapsista. Elokuvan tekeminen vei minut mennessään. Tulevina vuosina valmistuivat myös elokuvani Erityinen nainen, joka kertoo naisen elämästä adhd-oireiden kanssa sekä aleksitymiaa kuvaava Aleksis ja Kognitio. Aleksitymia on johdettu kreikan kielestä. Se tarkoittaa “Ei sanoja tunteille”. Tarinassa seikkailee Aleksis-niminen peikko, jonka sanavarasto on heikko. Oppaakseen Aleksis saa keijun nimeltä Kognitio, jolta asioiden nimeäminen sujuu sutjakasti.
Kielellinen outolintu
Haluan auttaa omintakeisia yksilöitä arvostamaan itseään entistä enemmän. Assien kielellä sanottuna en ole itsekään mikään “nentti”, eli neurotyypillinen. Vuosien saatossa olen tullut sinuiksi oman itseni kanssa. Jo taaperona äitini kiinnitti huomiota erikoiseen puheenkehitykseeni. En noudattanut normaalia käyrää, vaan pukelsin pitkiä lauseita siinä missä sisarukseni olivat tapailleet vasta ensimmäisiä sanojaan. Leikki-ikä ja ala-asteaika meni kutakuinkin normaalisti. Olin kekseliäs tyttö, jolla riitti ideoita ja kavereita joka lähtöön. Teininä tipuin kärryltä. Persoonallisuuttani vieroksuttiin, sillä en osannut sovittaa käyttäytymistäni ympäristön olettamaan malliin. Olin idealisti ja pikkuaikuinen. Näin ikätovereiden käytöksen lapsellisena. Samalla aloin salakavalasti vierastamaan itseäni.
Suuri tyhjä tila
Itsestä vieraantuminen teini-iässä sai aikaan hämmentäviä asioita. Näennäisesti olin itsenäinen, mutta sisälläni oli suuri tyhjä tila. Tunsin vierautta omassa elämässäni. Kirjassani Sirimaan salaisuus kuvaan tuota ilmiötä Siri-nimisen tytön sisäisenä maailmana. Kirjassa Siri antaa ajatusmaailmalleen nimen Sirimaa, jonne muutkin saavat kirjan lehdillä sukeltaa. Siispä tervetuloa Sirimaahan! Siellä ehdit huomata perhosen. Linnut ovat juuri asettuneet puhelinlangalle, eikä niitä häiritse mikään. Kauriit eivät säikähdä ja juokse piiloon puiden taa. On aikaa unelmoida ja rakastaa omaa sisäistä maailmaa.
Pauliina Kinnunen
tyttönimeltä Mari Pauliina Tervo.
Olen Jyväskyläläinen taiteilija ja koutsi. Koen suurta onnistumisen iloa, kun huomaan että olen voinut auttaa ihmistä kohti omannäköistä urapolkua ja elämää.
Artikkeleita elämästä autismin kirjolla:
Sielunsiskoja ja supernaisia